* Elokuva-arvostelu * Twilight - Houkutus
Hei taas lukijani! Tänään arvostelen Twilight-elokuvasarjan ensimmäisen osan, Houkutuksen. Ajattelin tehdä arvostelun elokuvan muodossa ja sen pohjalta, koska Jouko halusi viettää kahdenkeskistä aikaa kanssani. Tämän innoittamana hän lainasi kyseisen elokuvan R-kioskilta ja toi samalla voinsilmäpopcorneja.
Elokuva oli juonteltaan todella lattea, eikä tyydyttänyt laajaa mieltymystäni trillereitä kohtaan. Twilight ei siis ollut lajityypilleen ominainen elokuva, vaan sisälsi myös yliluonnollisia voimia, joka ei tuntunut omalta. Elokuvan kuitenkin pelasti kahden päähenkilön välinen, jopa sähköinen, suhde. Kyseenomainen suhde ei ollut tavanomainen, mutta kuitenkin uskottava; 17-vuotias teini-ikäinen tyttö ei suostu olemaan isänsä holhottava, vaan itsenäisesti päättää elämänsä tiet.
Roolitukset osuivat aivan nappiin; Bella toimi erinomaisesti roolissaan olla rämäpäinen poikatyttö, joka rakastuu palavasti vampyyripoikaan, Edwardiin. Edward puolestaan oli yllättävä hahmo näinkin väkivaltaisessa elokuvassa. Tämä erittäin karismaattinen ja onnistuneesti ahdistuneen oloinen vampyyri joutui vaikeaan tilanteeseen tavatessaan Bellan, elävän tytön.
Elokuvan kylmäksijättävästä juonesta huolimatta kokonaisuus kuitenkin oli hyvin kokoonpantu ja harkittu - alussa Bella oli vain tavallinen uusi tyttö koulussaan, ja lopussa hän oli päätäpahkaa rakastunut tähän mysteeriseen poikaan, ja halusi itsekin tulla vampyyriksi. Tästä syntyy kysymyksiä: tiesikö tämä sinisilmäinen tyttö, että mihin on ryhtymässä? Näytettiinkö elokuvassa tarpeeksi puolia hahmoista? Olivatko he hyviä, pahoja vai neutraaleja motiiveiltaan?
Loppujen lopuksi, annan arvosanaksi elokuvalle 7,5/10. En pitänyt hahmojen tutustumisen pitkittyneestä aikajänteestä, eikä elokuva saavuttanut missään vaiheessa Romeo ja Julia -elokuvan kaltaista kliimaksia, jota jäin osittain kaipaamaan. Ehkä sellainen kuitenkin on tulossa myöhemmissä elokuvissa, jotka arvostelen lähiaikoina. Summa summarum, elokuva ei ylittänyt odotuksia, mutta yksityiskohdat kiinnittävät huomioni. Esimerkiksi elokuvan soundtrack ja kuvaus- ja kameratyö toi elokuvaan täysin erilaisen fiiliksen, ja jäi mieleeni pidemmäksikin aikaa. Lempikohtaukseni elokuvasta on ehdottomasti viimeinen kohtaus, jossa Bella ja Edward tanssivat, ja katsovat toisiaan rakastuneen oloisina.
Kiitos lukijoille, ja palataan asiaan lähípäivinä! Muista jakaa kavereille sanomaa uudesta blogipostauksesta, kun tätä on toivottu ihan järjettömän paljon. Ja muistakaa lähettää paljon sähköposteja ja kirjeitä, koska luen ja vastaan niihin kaikkiin. Hyvää kesänodotusta, ihanaiset Uusien Suvituulien lukijat!
Elokuva oli juonteltaan todella lattea, eikä tyydyttänyt laajaa mieltymystäni trillereitä kohtaan. Twilight ei siis ollut lajityypilleen ominainen elokuva, vaan sisälsi myös yliluonnollisia voimia, joka ei tuntunut omalta. Elokuvan kuitenkin pelasti kahden päähenkilön välinen, jopa sähköinen, suhde. Kyseenomainen suhde ei ollut tavanomainen, mutta kuitenkin uskottava; 17-vuotias teini-ikäinen tyttö ei suostu olemaan isänsä holhottava, vaan itsenäisesti päättää elämänsä tiet.
Roolitukset osuivat aivan nappiin; Bella toimi erinomaisesti roolissaan olla rämäpäinen poikatyttö, joka rakastuu palavasti vampyyripoikaan, Edwardiin. Edward puolestaan oli yllättävä hahmo näinkin väkivaltaisessa elokuvassa. Tämä erittäin karismaattinen ja onnistuneesti ahdistuneen oloinen vampyyri joutui vaikeaan tilanteeseen tavatessaan Bellan, elävän tytön.
Elokuvan kylmäksijättävästä juonesta huolimatta kokonaisuus kuitenkin oli hyvin kokoonpantu ja harkittu - alussa Bella oli vain tavallinen uusi tyttö koulussaan, ja lopussa hän oli päätäpahkaa rakastunut tähän mysteeriseen poikaan, ja halusi itsekin tulla vampyyriksi. Tästä syntyy kysymyksiä: tiesikö tämä sinisilmäinen tyttö, että mihin on ryhtymässä? Näytettiinkö elokuvassa tarpeeksi puolia hahmoista? Olivatko he hyviä, pahoja vai neutraaleja motiiveiltaan?
Loppujen lopuksi, annan arvosanaksi elokuvalle 7,5/10. En pitänyt hahmojen tutustumisen pitkittyneestä aikajänteestä, eikä elokuva saavuttanut missään vaiheessa Romeo ja Julia -elokuvan kaltaista kliimaksia, jota jäin osittain kaipaamaan. Ehkä sellainen kuitenkin on tulossa myöhemmissä elokuvissa, jotka arvostelen lähiaikoina. Summa summarum, elokuva ei ylittänyt odotuksia, mutta yksityiskohdat kiinnittävät huomioni. Esimerkiksi elokuvan soundtrack ja kuvaus- ja kameratyö toi elokuvaan täysin erilaisen fiiliksen, ja jäi mieleeni pidemmäksikin aikaa. Lempikohtaukseni elokuvasta on ehdottomasti viimeinen kohtaus, jossa Bella ja Edward tanssivat, ja katsovat toisiaan rakastuneen oloisina.
Kiitos lukijoille, ja palataan asiaan lähípäivinä! Muista jakaa kavereille sanomaa uudesta blogipostauksesta, kun tätä on toivottu ihan järjettömän paljon. Ja muistakaa lähettää paljon sähköposteja ja kirjeitä, koska luen ja vastaan niihin kaikkiin. Hyvää kesänodotusta, ihanaiset Uusien Suvituulien lukijat!
Kommentit
Lähetä kommentti