Tuuma tuumalta eteenpäin arjen kirjossa

Hei vaan kaikki Sirkuttajat! Kuten mainitsin Instagramini puolella, pidin tuossa pienen tauon bloggaamisesta. Olen lukenut kaikki lähettämänne ihanat kommentit, ja tuli tosi lämmin olo (vaikka sitä ei tarvittaisikaan yhtään enää enempään näiden kolmenkymmenen asteen säiden jälkeen) ja olen iloinen palatessani sorvin ääreen kera kupponen mamman tekemää australialaisesta puusta uutetusta chiasiemenkahvista! Ja nyt kaikkien huulilla olevaan asiaan; raskaus on edennyt mahtavasti, kipuja on ollut vähemmän kuin aiemmissa raskauksissa, mutta mahani koko on venähtänyt suurenmoisesti niihin verratuna. Saimme muutama viikko sitten tietää lapsen sukupuolen ja se on: Tadaa, tyttö! Olemme päättäneet hänelle nimen aiemmista vaihtoehdoista hieman muuteltuna, eli Tytti-Xenia Pilvipäivikki Mattila, joka onkin maailman kaunein nimi maailman kauneimmalle tytölle!

Mutta se vauvauutisista, nyt siirrymme keskustelemaan tästä kamalasta säästä, josta kaikki ovat varmasti saaneet tarpeekseen. Tein aiheeseen liittyen runon, joka julkaistiin myös nimeltämainitsemattoman paikan nettisivuilla (en saa vielä mainostaa tätä yhteistyötä) ja sain siitä todella hyvin vastaanoton! Voin kuitenkin jakaa runosta pienen pätkän tänne oman blogisorvini hellään huomaan:

Syksyn huligaani

Säteesi ovat kuin veitsenterät

Kosketat minua kuin partaterä

Et ymmärrä lopettaa vaikka huudan

Haenko vasaran vai luudan?

On aika lakaista sinut pois elämästä

Syksy, armas, tule jo!

Täytä minut kylmillä kyynelilläsi

Minä en ole mitään ilman sinua, oi Syksyni

Antaa tuulen puhaltaa 

Tuu, tuu, tuu...