Syksyn taikaa

Heippa taas kaikille faneilleni! Anteeksi kun olen ollut poissa ihanasta blogistani, minulla on vain ollut niin kova kiire uusien projektieni kanssa. Olen tehnyt hirveän määrän kakkuja ja muita herkkuja, pääsin uuteen todella valloittavaan ja värikkääseen kakkulehteen uutena tulokkaana sekä meille tuli taas uusi perheenjäsen: kukko, jolle annettiin hauskanveikeä nimi Hans Halgersson, lyhyemmin Haisuli. Kyllä Joukoa nauratti kun kuuli tämän hassulin nimen ensi kertaa, meinasi kahvit mennä suoraan lattialle. :) Niin ja minulla oli kesäksi suunnitteilla suurikokoinen Meet&Greet -tapahtuma, mutta en ehtinyt järjestämään aikaa sille, kun minulla oli muutamia suuria tapahtumia kalenterissani. Nyt on sen aika! Meet&Greetistä tulette kuulemaan lähiaikoina uutisia, vink vink. ;)

On ihanan valloittavaa kun syksy saapui. Se saa joka vuosi kerta kerralta runosuoneni uuteen hurmoon, enemmän intohimoiseksi ja voimakkaaksi. Syksy saa minut tuntemaan asioita, mitä en muina vuodenaikoina tunne. Tunnen rakkautta voimakkaammin. Haluaisin käpertyä rakkaani syliin kaakaomuki kädessä katsellen pihalle ihanan syksyistä iltaa. Kiinnittäisin huomioni kauniisiin ruskeareunaisiin lehtiin, jotka putoavat puista hitaasti.

Uusia reseptejä lapsille on kyselty niin paljon, että melkein koko sähköposti kaatui! Hauskaa, että ihmiset pitivät omalaatuisista koitoksistani, jotka ravitsevat lapsia paremmin kuin mitkään muut ravinteet! No, tästä inspiroituneena päätin koettaa uutta lastenruokaa: lapsilasagnea! Lapsilasagne syntyy yksinkertaisista aineksista: tyypillinen annos lasagnea, johon on ruiskutettu aimo annos sitruunaa ja muutama ruokalusikka omavalintaista pilttiä. Lapset rakastavat tätä, etenkin jos annokseen lisää hieman puolukkahilloa tai juustoa. Tämä annos saattaa kuulostaa joillekin ehkä hieman oudolta, mutta olen oppinut tähän perusohjeet italialaiselta kokilta, joka on erikoistunut lastenruokiin.

Mitäs vielä.... Huh huh, tämä blogiin palaaminen onkin kovaa hommaa! 😃 Tähän loppuun vielä koulun kirjoistakin tuttu runo "Vesigalleria", joka ilmestyi viime vuoden lopulla. Olen tästä runosta erityisen ylpeä, mielestäni se kertoo hyvin rakkauden ja siitä aiheutuvan epätoivon seurauksista ja ylipäätään jätetyn ihmisen ajatuksista ja tunnemaailmasta.

Jaetaan yhdessä tämä retki

Mennään yhdessä tähän retkeen

Ja astutaan tähän hetkeen kuin siihen

retkeen jonka teimme eilen

Mansikat saapuu, uih! 

Kevät liukuu, tuih!

Syksy saapui-h!, voih, olet elämäni suola! 

Ikävästi karjut karhun lailla

Sanot että ikävä sinulla on minua

Kuin karhua ja vasaa

Taannoin tuolloin minullakin oli sinua

Mutta meistä on jäljellä enää vesigalleria

Tuo inhottava mielimatelija, joka pistää

käärmeen lailla kylkiin kuin tikari

tai sydänäänet lapsen viimeiset

Tyk, tyk, tyk, tyk........