Pienet jalat, tuhkeat mahat

Heippa taas ihanille lukijoilleni, olette olleet todella aktiivisia lähiaikoina, sähköpostiini ja postilaatikkooni on suorastaan lennellyt postia ihan jatkuvasti! Kiitos kaikista piirustuksista, kirjeistä, kysymyksistä, kehuista yms., olette superihania ja merkitsette minulle kaikkea!

Minulla on ollut teille jo jonkin aikaa jännittäviä uutisia. Olemme Joukon kanssa sopineet asiat ja olemme alkaneet jutella todella mielenkiintoisesta aiheesta: lapsista. Rakastamme pieniä vekaroitamme yli kaiken ja olemme miettineet vielä yhden lapsen lisäystä Mattiloiden perheeseen. Olen hieman aavistellut olevani raskaana jo hetken aikaa, mutta huomenna siihen pitäisi tulla selvyys. Jouko otti asian vastaan riemulla ja lapsi onkin suunniteltu ja toivottu. Vauvakuumeen parissa olenkin tehnyt pari runoa aihepiriistä, joten tässä ne tulevatkin:

Äidin syli

Armaan syli on kuin partaterä

Viiltävä ja armelias, auttava ja pyytävä

Sitä sopii kutittaa silloin tällöin, mutta sille on annettava myös aikaa

Äidin syli on kuin karhun villatakki

Pyöreä ja tuhkea

Oikeanlainen ja muhkea

Lapsi, älä ikinä mene pois

Olet ihana juuri tuollaisena, äiti sanoo

Mene pois, mörkö sanoo

Mene pois! Mörkö huutaa

Äiti menettää hallintansa lapsestaan

Vastarannan kiiskitkin itkevät

Köyhä lapsonen

Lapsen äiti lasta kädestä keinuttaa

Surullinen katse valtaa koko maailman

Mihinkään ei varaa ole, mihinkään ei tietenkään, äiti summaa

Lapsi katsoo tikkaria kummaa

Ei meil' varaa ole, ei tietenkään, äiti tuumaa

Lapsi suree tikkarin huumaa

Kaikki muutkin saavat tuollaisen, lapsi itkee

Äiti Kelaan litkee, rikkaruohot kitkee

Mies aurinkoinen elämään ilmestyy

Antaa rahaa ja antaa rakkautta

Kuin taivas se ois

Tikkarin, sen kovin kumman, lapsonenkin sai

Mies, ihanan aurinkoinen ja suova, 

Äidin onnelliseksi tekemä ja luoma

Rakkauden ja suuren suoma

Tikkari loppuu, mies hukkuu, äiti motkottaa

Ja tikkari on taas kaupassa

Aika suree lapsia ja äidin surua

Koko maailma itkee taas

Kuin vastarannan kiiskitkin itkisivät viimeisten sydänäänien aikana:

Tik, tik, tik, tik, tyk, tyk, tyk...

Äänet loppuvat kuin seinään. Tikkari jää.

Tällainen hassu loppukevennys tähän suurehkoon blogipostaukseen, huomaatte varmaan että Sirkku on back in business! ;)